ABERDEEN-ANGUS RODUN HISTORIA

Aberdeen-Angus lihakarjarotu on lähtöisin Skotlannista, jossa tiedetään hoidetun nupoa karjaa jo ainakin tuhat vuotta sitten. Aberdeenin ja Anguksen kreivikuntien hyvin samantyyppisiksi jalostetut mustat, nupot karjarodut yhdistettiin 1800-luvun alussa Aberdeen-Angus-roduksi.

Aberdeen-Angus-rotua on alusta saakka pidetty hyvin suuressa arvossa erityisesti lihan laadun ja toisaalta muita rotuja paremman lihan marmoroitumisen vuoksi. Anguslehmät on jo kauan tunnettu pitkäikäisinä, hedelmällisinä, runsasmaitoisina ja vasikoistaan erityisen hyvin huolehtivina emoina. Heikosti periytyvinä näitä ominaisuuksia on vaikea parantaa jalostuksen kautta, mutta angus-rotuun kuuluvilla eläimillä nämä ominaisuudet ovat selkeästi jo rotuominaisuuksina. Siirtolaisten mukana angus rantautui Manner-Euriooppaan ja Etelä-Amerikkaan. Pohjois-Amerikkaan vietiin ensimmäiset angukset 1860-luvulla ja rotu on sopeutunut hyvin kaikkiin ilmastoihin, aina Alaskasta Australiaan.

USA:n ja Kanadan karjanjalostajien tavoitteena on ollut jalostaa rotua ominaisuuksiltaan pidemmäksi, korkeammaksi, nopeakasvuisemmaksi ja teuraskypsyyden myöhemmin saavuttavaksi.
ANGUS SUOMESSA

Ensimmäiset Aberdeen Angukset saapuivat Suomeen v.1951 kun maanviljelysneuvos N.G Borgström hankki Ruotsista muutamia eläimiä. Anguskasvatuksen ja -jalostuksen alkuna Suomessa on kuitenkin pidettävä vuorineuvos J.W. Waldenin 1960-luvun alussa hankkimaa karjaa. J.W.Walden hankki karjan Yhdysvalloista, Wye Plantation -tilalta, joka edelleenkin on yksi arvostetuimmista siitosfarmeista.

Monet suomalaiset jalostuskarjat polveutuvat lähes täysin em. Wye-sukuisista eläimistä, mikä takaa suomalaisen anguskannan korkean laadun. Myöhemmin angus-eläimiä on tuotu Suomeen lähinnä Ruotsista, Tanskasta, USA:sta ja Kanadasta.